28.6.11  Viimeinen aamu Oslossa. Todella hieno ilma, on sääli lähteä kohti vesisateita. Mutta matkan on jatkuttava. Lapsilla alkaa olla jo kova koti-ikävä. Ja meillä vanhemmilla matkaväsymys, varsinkin Erikasta. Pääsimme matkaan puolen päivän aikaan. Auton pakkaus on semmoista taidetta. Ensin katsomaan sitä Holmenkollenia. Hyvin saattoi kuvitella lumen ja hiihtokisat. Kaikki näytti tv:stä tutuilta. Suurmäen monttu vain näytti paljon pienemmältä. Ja matka jatkuu. Päämääränä Aurdalenin vuono. Valitsimme pienemmät ja mutkaisemmat tiet. Ja maisemat on todella upeita. Pysähdyimme muutaman kerran ottamaan kuvia ja teimme ruoan. Sietsemän jälkeen saavuimme Aurlandsvangenin pikkukylään. Viimeiset parikymmentä kilometriä oli aivan huikeita. Todella suuria korkeuseroja kapeita teitä ja tunneleita. Monilla meistä meni korvat lukkoon nopeasta laskeutumisesta. Päätimme jäädä yöksi tänne. Ensimmäiset paikat oli ihan kosken juurella, muttei niissä voi nukkua pauhulta. Tämä paikka on vähän ylempänä. Koska meitä on kuusi, normaalit mökit eivät meille passaa. Yövyimme huoneistossa, joka on lähes uusi ja täysin varusteltu. Hintaa 900 kr (oisko jotain 120 €) Onpahan suihkut ja kunnon keittiöt. Ja näistä maisemista voi jo vähän maksaakin. Huomenna sitten ”lumitielle”. Tästä Lärdaliin menee kaksi tietä: Maailman pisin tunneli (24,5 km) ja Aurlandsvägen ”lumitie”, joka käy ylhäällä vuoristossa yli lumirajan. Huomenna sinne siis.