29.6.11 Auto taas täyteen ja avaimen luovutukseen. Unet jäi vähiin, kun piti illalla suunnitella tulevan päivän matkareittiä ja MAISEMIA! Ja eikun suoraan kiipeämään vuorenrinnettä kulkevaa Aurlandsvägeniä. Nousu on sitten TODELLA JYRKKÄ! Ja maisemat huikeat. Sormenpäissä ja varpaissa kihelmöi ihanasti. Nousu jatkui ja jatkui ja jatkui ja… Tai kuten vuokraisäntä Railia ”pelotteli”: 5-6 kilometriä korkealle nousette. Jyrkimmän nousun päällä oli tehty näköalatasanne. Siellä näki korkeuserot hienosti. Auton kytkinkin haisi jo aika pahalle. Joten tauko tuli sopivaan paikkaan. Näköalatasanteen jälkeenkin vielä noustiin, muttei niin jyrkästi. Vuoren päällä oli tosi kylmä, 6 C. Käytiin vähän lumisotasilla. Monesti piti pysähtyä tien varrella ottamaan kuvia. Ja väistelemään muita autoja. Tie on 48 km ja aikaa tais mennä 2,5 h. Tiellä on kyllä 80 km rajoitus ;) Kun laskeuduttiin Aurlandsvägeniltä ”normaalille” tielle, tutkimme karttaa ja totesimme jättävämme tällä kertaa Trollstigenin väliin. Lapsilla oli jo kova kaipuu kotiin ja mutka Trollstigeniin ois vaatinut ainakin päivän lisää. Minullekkin tuo ”lumitie” oli se juttu, jota halusin kokea Vuono-Norjasta. Raili hyppäs rattiin ja minä tutkin karttaa ja päätettiin jättää myös Trondheim tietulleineen väliin. Oikaistiin pienempiä teitä pitkin kohti Östersundia. Yövyimme vielä Norjan puolella pienessä mökissä. Kiva pieni pesuoperaatio vielä iltapuhteeksi. Erikalla maha sekaisin ja ”tavara” vaatteista läpi turvaistuimeen. Tyttö ja penkki pesuun. Matkaa kotiin 1150 km. Todettiin, että yks päivä jäljellä…